Tre dyngns resa/ Kolmen päivän matkustus

Resan från Karlstad med Elin började med en halv timme försenad buss halv tre på natten. Jag trodde det skulle bli långtråkigt på Arlanda då flyget var först klockan ett på dagen, men vi sov på bänkarna och shoppade så det gick fort. Vid gaten träffade vi Elins gamla klasskompis som jobbar på flygplatsen och där börjar lyx. Han gick med oss till planet så vi kom in först, innan businessklass! Flygbolaget var Emirates och visst förväntade vi oss att det skulle vara fint men fyra rätters måltid med röttvin och mängden filmer man kunde välja på TV:n var över mina förväntningar.

  

 Dubaihin laskeuduttiin 11 aikaan illalla paikallista aikaa. Juurikin Tukholmassa oltiin puhuttu kuinka hieno ja toimiva Arlandan kenttä on, mutta mutta, löysinpäs uuden lempikenttäni Dubaista. Kaikki kaupat ja ravintolat oli auki koko sen ajan kun me oltiin kentällä, vaikka se olikin keskellä yötä. Ja niitä oli paljon ja ne oli hienoja ja isoja, täynnä luksustavaraa. Meidän piti vaihtaa terminaalia, jotta päästiin Kapkaupungin lennolle. Silloin tajuttiin Elinin kanssa minkä takia lentokoneessa sanottiin, että Dubain lentokenttä itsessään on nähtävyys. Alas juna-asemalle mentiin hissillä, johon mahtu 30-40 ihmistä ja josta näkymänä oli suuri suihkulähde. Siellä sun täällä oli myös palmuja. Kenttä oli myös selkeä ja siisti, oikeastaan kiiltävä.

   Lento Kapkaupunkiin meni nopeasti nukkuessa. Aamiainen tuli keskellä yötä  ja lounas yhdeksältä aamulla Etelä-Afrikan(ja Suomen) aikaa, mikä oli meistä vähän kummallista. Ruoat oli taas hyvät, tosin neljän ruokalajin lounas heti herättyä oli aika tuhti.

  

Ensimmäinen "erikoinen" eläin tällä reissulla löyty Dubain lentokentältä

Hus jag sov i första natten

 I Kapstadens flygplats fick vi tre månadens turistvisum, första stämpel i mitt nya pass. Vädret var lite molnigt och regnigt men det är sommar ändå! Jag trodde jag skulle få panik i Kapstaden för att det är så stor stad men så blev det inte. I stadsdelen där jag sov och där Southern Ambitions kontor ligger var det bara några hus som hade över 10 våningar och de flesta hus var jättefina. På kvällen åt vi i centrum och där var det inte så många skyskrapor vad jag hade tänkt. Trafik är dock annorlunda än hemma. Man kör på vänster sida av vägen och man kör mycket fortare än i Norden. Det känns som att syn på trafikanter är omvänd här: det verkar vara planerad först och främst för bilar, inte till gc. Övergångsställena var nästan obefintliga och jag tror jag såg ingen cykel under min korta vistelse i Kapstaden. Dock så kan höjdskillnader vara en förklaring till att folk inte cyklar. För bilar funkar det bra. 10-fils vägar fanns gott om i Kapstaden och under nästa dagens bussresa till Östra Kapprovinsen märkte jag också att vägar har bättre skick här än i Sverige. När vi berättade i Kapstaden att vi hade tagit nattbuss istället för morgontåg från Karlstad till Stockholm p.g.a. man inte kan lite att tåget kommer fram i tid så verkade lokala bli lite överraskade. Jag tycker mer och mer synd om Sveriges dåliga väg- och järnvägsnät.

    

Yöunet oikeassa sängyssä tuli tarpeeseen pitkien lentojen jälkeen ennen vielä pidempää bussimatkaa. Torstaiaamuna matka jatku kohti Itäistä Kapprovinssia. En oikein vielä ollu tottunu  vasemman puoleiseen liikenteeseen kun mua aamukuudelta tultiin hakemaan talolta ja kuski oli hieman ihmeissään kun olin heti hyppäämässä oikeelle etupenkille, siis kuskin paikalle. Nelson Mandela muuten näkyy joka paikassa Kapkaupungissa; kaikkialla on mainoksia Mandela-näyttelystä, iso muotokuva oli tehty yhden pilvenpiirtäjän seinään kesällä, kun Mandela oli sairaalassa ja monet kadut, puistot ja rakennukset on nimetty Nelson Mandelan mukaan.
   Nyt istun siis bussissa yksin matkalla kohti lopullista määränpäätä, Hogsbackia ja MyLife kestävän kehityksen kylää. Seittämän tuntia on matka jo kestänyt, eli oon kohta puolessa välissä 14,5 tunnin matkaa. Maisemat on ollu mahtavia, enimmäkseen vuoria, mutta näky tunti sitten mertakin ja nyt kattelen puita, jotka vaikuttaa männyn ja kuusen sekoitukselta. Ensimmäinen elävä ”erikoinen” eläin, jonka näin bussin ikkunasta oli norsu. Oli kiva bongata se, mutta eipä se mitään erikoista tehnyt, seiso niityllä ja söi. Vähän ajan päästä näin myös strutseja, mutta niitä olin kyllä jo ylä-asteella nähny Pälkäneellä.